perjantai 28. elokuuta 2009

Hyväntekeväisyydestä

Jokaisen tulisi ymmärtää, että meidän on palveltava koko tätä kärsivää ihmiskuntaa ilman erottelua rodun, sukupuolen, heimon, kastin tai värin perusteella. - Samael Aun Weor

Ote Mestari Samael Aun Weorin puheesta Gnostisen Liikkeen konferenssissa Guadalajarassa vuonna 1976.

"Meidän tulisi ymmärtää miten välttämätöntä on oppia rakastamaan! Jokaisen tulisi ymmärtää, että meidän on palveltava koko tätä kärsivää ihmiskuntaa ilman erottelua rodun, sukupuolen, uskontunnustuksen, yhteiskuntaluokan tai ihonvärin perusteella. Missä meidän rakkautemme silloin on, kun emme osaa tehdä hyväntekeväisyyttä?

Me julistamme mutta me emme harjoita! Tämä on surkuteltavaa. Tässä asiassa pitäisi vallita spontaanius, luonnollisuus, ymmärtämys. Egolla on äärimmäisen ilmeinen taipumus tehdä suunnitelmia, suunnitelmia ja lisää suunnitelmia. Minä saan käsiini tuhansia suunnitelmia, jotka ilman epäilystä tulevat päätymään roskakoriin! Minä en halua suunnitelmia, haluan tekoja ja ainoastaan tekoja!

On niitä, jotka suorittavat hämmästyttäviä taloudellisia laskelmia, mielen mestarijonglöörejä... ikään kuin laskelmien teko olisi sydämen asia. Sydän on se, mitä todella tarvitaan! Silloin kun on sydäntä, ei enää riitä pelkkä laskelmointi.

Oikeasti tarvitaan Fransiskus Assisialaisia tai perulaisen Martin Porraslaisen kaltaisia pyhimyksiä, jotka itse asiassa pitivät itsensä erossa hyväntekeväisyydestään. Nämä pyhimykset eivät suorittaneet taloudellisia projekteja luodakseen hyväntekeväisyyttä. Se tuli heidän sydämestään spontaanilla ja puhtaalla tavalla.

Jopa nyt voimme nähdä tuon pyhimyksen Martin Porraslaisen kulkemassa korinsa kanssa ovelta ovelle keräten leipää ja vaatteita toimittaakseen niitä tarvitseville.
Jopa nyt voimme nähdä hyvän Fransiskuksen, veljemme Fransiskus Assisialaisen toimittamassa hyväntekeväisyyttä ovelta ovelle.

Mutta... ne, jotka ovat luoneet Instituutin tiettyihin paikkoihin, eivät tiedä tätä. Käy ilmi, että se tuottaa heille vaivaa. Käy ilmi, että he ovat luuydintään myöten täynnä itserakkautta. Käy ilmi, että heidän ylpeytensä on kasvanut sietämättömäksi ja niin he epäonnistuvat!

Mitä todellisuudessa tarvitaan on SE, mitä sanotaan RAKKAUDEKSI!

Ellei rahaa ole, silloin kuljemme ovelta ovelle pyytäen avokätisiä antamaan almuja. Toverit! Teemmehän työtä konkreettisten tulosten parissa, selkeästi ja varmasti.

EI ENÄÄ TEORIOITA!!! EI ENÄÄ SUUNNITELMIA!!! MENKÄÄMME ASIAN YTIMEEN... TEKOIHIN!!!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti